Televisiosta oppii joskus uusia asioita. Esimerkiksi Kuolema Caprilla -dekkarisarjasta, jonka ensimmäisessä osassa caprilaisen ravintolan kokki opettaa vävypojalleen ”kananmunat kiirastulessa” (uova in purgatoria) -pannuruuan.
Herkullinen pika-ateria valmistetaan kuullottamalla pilkottu sipuli (plus murskattu neljäsosakynsi valkosipulia, jos tykkää), päälle lisätään tomaattimurskaa (purkkimurska käy), kiehutetaan hetki, tehdään puuhaarukalla seokseen pari ”reikää”, joihin pudotetaan yksi raaka kananmuna kumpaankin. Kansi päälle pannulle ja miedolla lämmöllä, kunnes valkuaiset ovat hyytyneet. Päälle hiukan suolaa, mustapippuria, chilirouhetta tai jauhetta, tuoretta basilikaa ja parmesaaniraastetta. Ja ei kun dippaamaan tuoreella leivällä, ja hyvää oli!
Tv-kokki Ainsley Harriottin valmistama pikasalaatti on myös jäänyt takavuosilta muistiin: huuhdeltu tuorekurkku viipaloidaan juustohöylällä pitkiksi suikaleiksi kulhoon, päälle ripaus suolaa ja sitruunasta puristettua mehua. Toimii varmasti ja aikaa menee noin puolitoista minuuttia.
Äskettäin elokuva Masterplan toi näytille Pasta alla ladran eli ”varkaan pastan”: savunmakuista lihaa, kermaista tomaattikastiketta ja tulista Tabasco-kastiketta. Ehkä kokeilen, ehkä en.
Nuorena en ollut mikään innokas kotikokki tai liemien keittäjä, mutta pyttipannusta tuli ystäväpiirissä jossain vaiheessa aikamoinen klassikko, josta oma perhekin tykkää.
Nyttemmin olen uskaltanut ryhtyä tuunaamaan ruokia, ensin hiukkasen, sitten hieman rohkeammin. Yleensä hiukan tunkkaisesta janssoninkiusauksesta saa oikein erikoisen aterian lisäämällä paistokseen kananmunan tai kaksi, hiukan hunajaa, pilkottuja aurinkokuivattuja tomaatteja ja vähentämällä anjovisliemen puoleen.
Pannulla paistettu lohi saa pikantin lisäsävyn esimerkiksi tilkasta granaattiomenasiirappia ja niin edelleen. Kaikkea ruokaa voi tuunata. Kokkikilpailuja en katsele, sillä paljon mukavampi on seurata omia vaistojaan ja tarjota ateria saatesanoilla ”makutakuuta ei anneta”. Lähestulkoon aina ateria on mennyt kehuilla maaliin.
Leivonnan kohdalla on dna:ni kromosomikierteessä kuitenkin iso aukko. Jauhopeukaloa ei ole, eikä minusta ole taikinan vaivaajaksi. Toisaalta hyvä niin, sillä onpahan jotain opiskeltavaa vielä ennen kuin heittää ruokalusikan nurkkaan.
Vävypoika sen sijaan osaa leivänteon salat. Monenlaista artesaanirieskaa tai makeanhapanta limppua syntyy hänen käsissään ja herkkua ovat kaikki, vaikka mies on huippuammattilainen aivan toisella alalla – ja appiukko onnekas.
Kirjoittaja on maaninkalainen vapaa toimittaja ja tietokirjailija.